Ahdistaa, taas. Kuuntelen Spotifysta rauhallista 88Keys-soittolistaa ja yritän saada ajatuksistani kiinni. Tunnen selkeesti, että "ahdistusaalto" on tulossa, se painaa pikkuhiljaa positiivisia ajatuksia mielen perälle tuoden ikäviä, lähinnä hyväksikäyttöihin liittyviä, ajatuksia mieleen.
Vielä tunti sitten olin hilpeä hippiäinen, joka nauroi tietokone sylissä hiljaa itsekseen internetin hauskoille videoille. Nyt, tuntia myöhemmin, en jaksa edes hymyillä. Tappaja on täyttänyt mun pään hyväksikäyttäjien hymyilevillä suilla ja iloisilla katseilla, joita heiltä sain. Mua ällöttää.
Tällainen samanlainen ns. ajatusten lukkotila mulla on ollut jo pari viikkoa. Se näkyy mulle parhaiten vaikeutena olla oma itseni ihmisten ympärillä, myös pahasta olosta ja omista ajatuksista kertominen tuntuu mahdottomalta.
Viimeinen oikeudenkäynti ja siihen liittyvä hyväksikäyttö pyörii tosi paljon mun mielessä. Jos tää paha olo pahenee päivä päivältä oikeudenkäyntiin asti, en tiiä jaksanko mä sinne asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti