päivitystä..

Moi!

Mulle kuuluu aika hyvää! Oon joululomalla, ja tätä ihanuutta kestää vielä noin 1,5viikkoa. :) Loman aikana oon lähinnä vaan käynyt ratsastamassa, salilla ja ollut kotona. 

En tehnyt tänään, vuoden 2015 viimeisenä päivänä, mitään ihmeellistä. Kävin tallilla ja illan makasin sägyssä ja katoin Netflixiä. Vähän mua tietysti harmittaa, kun ei ollut ketään jonka kanssa juhlia.

Noniiin..

Terapia-asiasta..
Joululoman aikana en ole terapeuttini kanssa puhunut. Hän ja vanhempani ovat kuitenkin sopineet jonkinlaisen yhteistapaamisen terapeutin kanssa, johon osallistuvat minä, terapeutti ja mun vanhemmat. Kokous on ensiviikon maanantaina ja silloin tiedän varmasti enemmän tulevaisuudestani tämän terapeutin kanssa. Minkäänlaisia päätöksiä jatkosta hänen kanssaan en ole tehnyt.

Hyvää, onnellista ja rauhallista uutta vuotta♡

iloinen

Elämään on hyvä luoda tavotteita, sillä ne auttavat jaksamaan eteenpäin. 

Välillä on myös hyvä istua hetkeksi miettimään menneisyyttä ja sitä missä on ollut.

Pääsin vuosi sitten pois osastolta. Poispääsy oli iso asia, sillä osastojaksoni kesti noin 5kuukautta. Kotona elämä tuntui aluksi hieman oudolta, mutta samalta ihanalta. Olen iloinen, kun sain ja saan edelleen olla rakkaan perheeni kanssa.

Tänään mä olen ajatellut kulunutta vuotta, sen vaikeuksia ja iloja. Vaikka välillä on ollut vaikeaa ja tuntunut että ei jaksa, niin nyt mä olen ihan hiton ylpeä itsestäni ja siitä että mä olen selvinnyt kaikesta. Osaan ottaa elämästä ilon irti, hymyilen ja teen asioita joista tykkään. Olen selviytyjä.

Päällisin puolin hyvää

Kaikki arkipäiväiset jutut sujuu hyvin. Käyn noin kerran viikossa töissä ja jokapäivä tunnollisesti koulussa ja saan hyviä arvosanoja (kemian ykköskurssista 10!!!). Mutta vaikka kaikki menee ja sujuu hyvin, mulla on tosi huono olla. 

En enää viihdy uuden terapeuttini kanssa. Hän ei vaan tunnu oikealta ihmiseltä minulle, mutta musta vähän tuntuu että kukaan terapeutti ei voi enää sopia minulle. Viihdyin vanhan terapeuttini kanssa todella hyvin ja kaipaan häntä paljon. Nyt en enää haluaisi alkaa luomaan terapiasuhdetta kenenkään uuden ihmisen kanssa, tuntuu vaikealta päästää ketään niin lähelle omia asioita.

Tein aika lapsellisen teon, olen "puhelakossa" eli en vastaa terapeuttini viesteihin tai puheluihin. Tiedän, että se oli ja on tyhmästi tehty, mutta en tiedä mitä sanoisin hänelle. Mua ei yhtään huvita alkaa puhumaan hänen kanssaan. Haluaisin vaan elää "normaalisti" ilman mitään psykologeja tai terapeutteja, mutta tiedän että ei sekään tulisi onnistumaan.

Kavereiden puute on luultavasti myös yksi huonon olon syy. Viihdyn läheisessä kauppakeskuksessa ja tapan siellä aikaa jos mulla ei oo muuta tekemistä. Nyt kaupoilla käymisestä on kuitenkin hävinnyt into. Kaikki kauppakeskuksessa olevat jutut muistuttaa mua siitä, että mulla ei ole ketään jonka pikkujouluihin mennä, mulla ei oo ystäviä joille ostaa joululahjoja, mä istun aina yksin kahvilassa ja katson kuinka viereisessä pöydässä oleva tyttöporukka nauraa jutuilleen. Toisaalta oon ilonen, että muilla menee kivasti, mut toisaalta mua harmittaa tosi paljon. Välillä olis ihan kiva istua jonkun kanssa kahvilla ja jutella..