maanantai 23. marraskuuta 2015

Mies ja sateenvarjo

Hei ja anteeksi.
En ole kirjoittanut blogiin pitkään aikaan, sillä on ollut niin paljon muuta tekemistä. Mielialat ja fiilikset on myös vaihdellut niin nopeasti, että ei niistä olisi edes ehtinyt kirjoittaa :D..
Nyt mä haluaisin jakaa tänne asian, joka on pyörinyt mun mielessä jo monta viikkoa. Asian työstäminen mielessä oli ja on edelleen hidas prosessi ja siksi siitä kirjoittaminen on vienyt enemmän aikaa kuin olin alunperin suunnitellut. No, tässä se nyt tulee. Kerron aluksi tapahtumia neljän vuoden takaa eli siltä ajalta kun olin 7.-luokkalainen, sillä ne liittyvät tämänpäiväiseen postaukseen.

4 vuotta sitten sateisena syyspäivänä olin jostain syystä lähtenyt koulusta hieman aikaisemmin kuin luokkakaverini, sillä muistan kävelleeni bussipysäkille yksin. Satoi rankasti, joten kiirehdin bussipysäkin katoksen alle odottamaan bussiani. Katoksessa oli minun lisäksi kaksi hieman vanhempaa poikaa, jotka kävivät samaa koulua kuin minä. He olivat iältään n. 16-vuotiaita.
Pikkuhiljaa katos alkoi täyttymään, sillä sade yltyi. Hetken siinä seisoskeltuani viereeni tuli mies, jonka ikää tai ulkonäköä en osaa kuvailla, sillä en uskaltanut katsoa häntä silmiin.
Vieressäni seisovalla miehelle oli jostain syystä sateenvarjo auki päänsä päällä, vaikka hän oli katoksen alla. En aluksi jaksanut kiinnittää siihen huomiota, mutta sitten kun sateenvarjosta alkoi valua sadepisaroita minun päälleni, ahdistukseni kasvoi. Katos oli niin täynnä ihmisiä että minun piti ottaa pieni sivuttainen askel kohti miestä hänen sateenvarjosa alle, jotta en saisi sadepisaroita päälleni. Jälkeenpäin kun ajattelen, pieni askeleeni miestä kohti oli varmasti se teko mitä mies oli odottanut. Muutaman sekunnin seisottuani sateenvarjon alla, tunsin jonkun koskevan reiteeni. Kosketuksen paine vaihteli, aluksi se oli hellää, kuin silittämistä, mutta se muuttui kokoajan ronskimmaksi, puristavaksi.
On luultavasti sanomattakin selvää, että mua pelotti ihan helvetisti. Jokapuolella minun ympärillä oli ihmisiä, mutta kukaan ei tiennyt tai kiinnittänyt huomiota siihen mitä tämä mies minulle teki. Minä en uskaltanut edes liikahtaa, joten annoin miehen käden vaeltaa reidelläni.
Miehen käsi oli reidelläni luultavasti vähän yli 5minuuttia, mutta aika tuntui ikuisuudelta. Mies seisoi vieressäni tyynenä, ihan kuin kaikki olisi kunnossa eikä mitään erikoista tapahtuisi. Samalla hetkellä minun itseluottamukseni mureni aina vain pienemmiksi palasiksi.
Minun onnekseni mies ja suurin osa katoksessa olleista ihmisistä hyppäsi pysäkille pysähtyneeseen bussiin, enkä sen jälkeen ole nähnyt miestä.
Bussin lähtiessä liikkeelle, luulin olevani yksin katoksessa. Kyynel valui poskelleni ja minua ahdisti todella paljon. Päätin istua pysäkin penkille rauhoittumaan. Juuri istuessani penkille, huomasin että en ollutkaan yksin. Vieressäni seisoi ne kaksi samaa n. 16-vuotiasta poikaa, hetken kuluttua he tulivat eteeni ja alkoivat puhua mulle. Pojat kertoivat minulle järkyttäviä juttuja. He olivat kuulemma nähneet, kuinka mies tuijotti "silmiä räpäyttämättä" ja "kuin huumattuna" asiallisilla vaatteilla verhottua vartaloani. Olin niin shokissa, että en pystynyt vastaamaan pojille mitään, istuin vaan hiljaa ja odotin bussia.

Olen työstänyt tätä asiaa mielessäni neljä vuotta ja tätä blogitekstiä olen kirjoittanut ja suunnitellut kaksi viikkoa. Se minun mielestä kertoo hyvin siitä, kuinka isot arvet ahdistelu jättää.
Uskon, että tämä 5minuutin ahdistelu on yksi syy siihen, miksi "annoin" miesten hyväksikäyttää minua useita kertoja 3vuotta sitten. Itseluottamukseni oli niin palasina, en arvostanut itseäni yhtään. Muistan, kun ollessani matkalla hyväksikäyttäjän luokse, ajattelin: "En ikimaailmassa halua, että kukaan muu tyttö joutuu kokemaan pedofiilin ahdistelua tai hyväksikäyttöä, mutta minä joudun. Minun kuuluu joutua. Minä ansaitsen sen".

Jos huomaat jotain epämääräistä tapahtuvan bussin katoksessa, kauppakeskuksessa tai ihan missä vaan, mene väliin! Pyydä aikuista puuttumaan asiaan, tai tee edes jotain!
Hyvä tekosi kantaa varmasti kauas.  ♥ 








perjantai 13. marraskuuta 2015

Hyvä olla on hyvä olla

Tänään oli hyvä päivä, ja nyt mulla on hyvä olla:)
Koulussa meni kivasti, oli lyhyt päivä ja kaikki aineet oli mun lempiaineita, eli mm. äikkää ja kuvista. Koulun jälkeen menin salille ja sielläkin oli kivaa! Ostin salikortin vain naisille tarkoitetulle salille ja oon tykänny käydä siellä. Henkilökunta on mukavaa ja siellä on mukava tunnelma:)
Salin jälkeen ehdin olla kotona vaan 30min, kun piti lähteä ratsastustunnille. Ratsastustuntikin meni tosi hyvin ja nyt oon tyytyväisenä sängyssä ja valmiina menossa nukkumaan :)
Hmm. Näin pitkä postaustauko tuli sen takia, kun oon työstänyt yhtä blogitekstiä tosi pitkään.. kohta jo 2 viikkoa.. Yritän saada sen viikonlopun aikana julkastua.
Toivottavasti teillä kaikilla oli mukava viikko! Hyvää yötä:)