Peilikuvani

Olo oli tyytyväinen, olin istunut kirjastossa monta tuntia ja saanut koulutehtävät vihdoin hyvin tehtyä. Kasasin kamani ja lähdin kävelemään kohti hissiä. Matkalla hissille kävelin ison peilin ohitse. Ajattelin, että vilkaisisin itseäni nopeasti ja jatkaisin sitten matkaa, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Omaa peilikuvaa katsoessa tuli todella surullinen olo, enkä yht'äkkiä pystynyt kävelemään mihinkään,  jäin vain seisomaan ja tuijottamaan itseäni.

Väsyneiden kasvojeni silmäluomet olivat painautuneet hieman alaspain, silmäni punottivat tietokoneen ruudun tuijottamisen takia, meikit olivat hieman sekaisin, suupielet osoittivat alaspäin ja leuka oli alhaalla. Peilikuvassan näkyi outo tyttö. Tyttö, jonka tunnen, mutta joka en jollain tapaa halua olla. Peilissä näkyi satutettu, hyväksikäytetty tyttö.

Välillä peiliin katsominen on vaikeaa. Kun katsoo peiliin, näkee miltä näyttää sillä hetkellä.  Ja se miltä sillä hetkellä näyttää, peilautuu yleensä suoraan senhetkisistä fiiliksistä. 

Tänään katsoessani kirjaston peiliin, odotin näkeväni iloiset, pirteät, hymyilevät ja ehkä hieman väsyneet kasvot. Kulutan yleensä paljon energiaa siihen, että näytän "normaalilta".. Haluan, että ihmiset eivät kiinnitä minuun minkäänlaista erityistä huomiota. Tänään peilikuvani ei kuitenkaan vastannut odotuksiani, ja sen aiheuttama "järkytys" sai aikaan kovan ahdistuskohtauksen. Käsiini alkoi sattua, päässä humisi ja silmissä vilisi hyväksikäyttöjen takaumia. Tuntui siltä, kuin hyväksikäytöt olisivat toistuneet pääni sisällä uudestaan ja uudestaan... Ahdistus onneksi helpotti hieman, kun otin lääkeet. 

Hyväksikäytetystä minusta on vaikea kirjoittaa selkeää tekstiä, sillä sen ajatteleminen omassa päässäkin on todella hankalaa.

Älkää olko itsellenne liian ankaria, 

näytä tunteesi sellaisina kuin ne on ja anna itsesi tuntea kaikkia tunteita♡

hyvin ja huonosti, hyvinhuonosti

Aikamoinen sutinaviikko takana, jokapäivä oli jotain erityistä tekemistä. Koulussa järjestettiin tapahtumia ja mä olin auttamassa järkkäämään niitä, niiden lisäksi oli töitä, harrastuksia ja terapiakäynti..
Mun elämä koulussa ja kotona sujuu ihan hyvin. Koulussa suoritan vähän vähemmän kursseja kuin muut mun luokkalaiset, mut silleen mä oon toivonut. Välillä mä viihdyn koulussa, mutta taas välillä koulu on maailman epämiellyttävin ja ahdistavin paikka. Mulla on koulua varten hyvät "varasuunnitelmat", jos alkaa ahdistamaan liikaa :) Ahdistusta lievittävät extralääkkeet ja sen lisäksi saan mennä lepäämään terveydenhoitajan lepohuoneeseen. :)
Terapiassa sujuu ihan surkean huonosti. Tämän viikon 45minuuttia kestävällä käynnillä sanoin vain pari sanaa.. Musta tuntuu, että ilman hoitoa mä en voi jäädä mutta toisaalta en viihdy nykyisessä terapiassa. Vanhemmat ja psykologi on sitä mieltä, että mun pitäisi jatkaa terapiassa. "Alku on aina hankala" ja "kyllä se kohta helpottaa" on mun äidin vakiolauseet.
Oon ajatellu että voisin yrittää kerätä terapiaan liittyviä ajatuksia ylös ja kirjottaa niistä isomman postauksen. Ajatusten kirjottamine ylös vois auttaa mua miettimään tätä terapia-asiaa...

terapia jatkuu

Päätettiin tänään terapeutin ja mun vanhempien kanssa että jatkan terapiaa.
Tavataan kerran viikossa, edetään rauhassa ja tutustutaan. Mun mielestä tää suunnitelma kuulostaa ihan hyvältä. Yritän sopeutua tähän uuteen terapeuttiin, se tulee olemaan vaikeeta mutta ainakin mä yritän..

Viikon päästä polilla on hoitokokous.. :)