.

Istun lentokentän aulassa. Muutama ihminen siellä täällä. On aika hiljaista, musiikki soi kahvilassa. Mä en pääse vielä kirjaamaan itteeni sisään enkä turvatarkastukseen. Oon täällä niin aikasin. Mulla on paljon ylimäärästä aikaa. Tutkin ihmisten ilmeitä. Kaikki näyttävät hermostuneilta. Joku lapsi alkaa huutamaan. Mä en jaksa kuunnella. Mä katoan omaan maailmaan.

Mun maailmassa ei oo huutavia lapsia eikä tuijottavia ihmisiä. Siellä on vain minä, junaraiteet, hiljaisuus ja kaikki mun ahdistus kokoontuneena samaan paikkaan. Ilma tuntuu painostavalta, nojaan sillan kaiteeseen ja tuijotan raiteille. Tästä mä voisin nyt hypätä.. Mutta en tee sitä. En tiedä miksi, ehkä aika ei tunnu nyt sopivalta.. Pienen sumuisen hetken jälkeen palaan todellisuuteen.

Mua ahdistaa olla täällä, lentokentällä. Oon yksin. Meen yksin lentokoneeseen. Helsinki-Vantaa lentokentällä mua odottaa iskä ja mun koira. Mulla on ikävä mun koiraa, oltiin nyt ekaa kertaa näin pitkä aika erossa.. Mun päässä pyörii kaikenlaista.. Vaikee saada mitään kirjotettua.. Tapaan huomenna sen miehen johon tutustuin siel festareilla. Jännittää tosi paljon.