Pää lyö tyhjää.. Kotiinpaluu lähestyy.. Itsemurha pyörii mielessä. Mulla ei oo kenellekkään mitään sanottavaa, enkä mä halua kuunnella ketään. Mulla ei oo tännekkään mitään kirjotettavaa.. Samaa paskaa siitä miten mua ahdistaa melkeenpä mikä vaan mitä teen.. En jaksa puhua siitä ja tuskin kukaan jaksaa kuunnellakkaan.
Oon taas vajonnut johonkin syvälle.. Istun junaraiteiden yläpuolella ja odotan.. Odotan hetkeä jolloin oon valmis.. En hyvästele, otan käsillä tukea ja hyppään vaan.. Vapaus..
Ps. Ois kiva tietää millasta musiikkia muut kovasta ahdistuksesta kärsivät kuunteletvat. Ite oon nyt kuunnellu tosi paljon Jenni Vartiaisen Terra-albumia ja tykkään kyl tosi paljon. Varsinkin Kaukaa-biisin sanat on ihanat..
kaukaa näen kaiken paremmin
tän valheen jota läheltä todeksi luulin
kaukaa kuulen äänes hiljemmin
en vastaa enää vaikka anteeksi antaisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti