Kuulumisia täältä pohjoisesta. Väsyttää ihan liikaa.. En saa öisin unta vaikka syön 5mg melatoniinia iltaisin (ennen on riittänyt vain 2mg).. Parina viimeyönä oon heränny ihan paniikissa hirveistä painajaisista ja muutenkin heräilly keskellä yötä.. Saattaa tietenki johtuu siitä, että nukun nyt vieraassa paikassa. Pitää toivoo et tää yö menis paremmin..
Huomasin just et viime viiltelystä on jo melkeen viikko.. On ollu niin hirvee kiire noiden naperoiden kaa kokoajan.. Mulla on ikävä keittiön lihaveitsiä ja sitä tunnetta kun veitsi työntyy mun lihaan.. Tänään kun olin tiskaamassa niin "vahingossa" vetäsin keittiön terävimmällä veitsellä ison viillon sormeen.. Sormiin viiltely ei kuulu tapoihin, mutta mulla oli ikävä sitä tunnetta.. Ah.. Nyt kestän odottaa taas vähän aikaa.
Huomenna kahden tytön lisäksi hoitoon tulee 4 muutakin lasta. Huh huh.. Hyvin mä sen jaksan, niin mä ainakin uskottelen ittelleni.. Keskellä päivää tulee romahduksia, mutta niistä on vaan pakko päästä yli.. Mulla ei oo nyt aikaa romahtaa ja vajota johonkin syvälle mun mielen kanssa.. Aina romahduksia ei ees huomaa ennenku oon jo ihan pohjalla ja hukassa.. En tiiä miten sieltä noustaan. Mulla on kokoajan hirvee ahdistus päällä, pelkään kokoajan että mokaan jotain lasten kanssa.. Näen silmissäni kuinka rekka ajaa pienemmän tytön päältä.. Hyi se on hirveetä!! Vihaan noita mielikuvia kaikista eniten! Niissä se kamala juttu johtuu mun virheestä enkä mä oo se joka siinä näyssä kuolee tai vahingoittuu.. En pysty ajatella sitä että muihin sattuu tai muut on surullisia mun virheiden takia.. Sen takia mä en kai haluu kertoo mun vanhemmille mun pahasta olosta. En usko et ne osais käsitellä sitä. On vaan parempi et ne ei tiedä..
Yritän huomenna keksiä jotain järkevää kerrottavaa. Nyt alan keräämään voimia huomista varten.. Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti