Tiistai kului panikoiden haastemieheltä tulleita äitin luona odottavia papereita. Keskiviikkona tulin takas iskältä äidille ja heti ekaks luin paperit. Luin ne monta kertaa, en halunnu uskoo silmiäni. Papereista selvisi monta asiaa jotka liittyvät muhun erittäin paljon, mutta sain tietää niistä vasta nyt.. Ja papereissa luki myös oikeudenkäynnin päivämäärä ja aika, jotain positiivista sentään.. Kai..
Tänään, torstaina, puhuttiin äidin kanssa. Äiti kertoi mulle että meidän tuttu on kuollut, hän oli vasta 19-vuotias ja hän teki itsemurhan. Äiti ois halunnu puhuu mun kaa siitä tosi paljon ja jankuttaa kuinka kaikesta aina selviää. Mä en jaksanu kuunnella sellasta, en tienny mitä sen kommentteihin olis pitäny vastata. Mä oon harkinnu ihan samaa tekoa minkä tää meidän tuttu teki, junan alle vaan.. Se ois ihan oikein mulle. Vaikeinta mulle itsemurhan suunnittelussa on mun perhe, tiedän että ne rakastaa mua ja jos olisin poissa niin ne olis ihan murtuneita. Mutta kyllä ne selviäis mun menettämisestä. Niinhän se äiti sanoo, kaikesta selviää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti