Tunnenko tyhjyyden?
Tunnenko helpotusta?
Tunnenko vihaa?
Tunnenko surua?
Miltä tuntuu olla kuollut?
Siihen mä haluaisin vastauksen. Periaatteessa mä tiedän sen jo. Mä oon jo sisäisesti kuollu. Mussa on vain satunnaisia aitoja hymyjä jäljellä. Kohta tulee raja vastaan, aika jolloin mä en vaan enää jaksa. Aika, jolloin musta tulee luovuttaja.
Käytiin tänään kaverin kanssa kattomassa Tähtiiin kirjoitettu virhe-elokuva. Se oli tosi surullinen ja sai miettimään omaa jaksamista. Tietysti elokuvassa on käsikirjoitettu tarina ja näyttelijät, mutta toi tarina ja taitavat näyttelijät sai mun pään taas ihan pyörälle sekasista ajatuksista. Tuntuu, että mun mieliala syö mua sisältäpäin. Kukaan ei huomaa mun pahaa oloa ennenku on liian myöhästä ja hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti