Vielä täällä..

Osastojakso jatkuu ja ajattelin kertoa vähän kuulumisia.

Ensinnäkin, mua pelotti ihan hirveesti tulla tänne. Tää oli tosiaan eka kerta kun oon osastohoidossa, viime syksynä olin 6viikkoa intensiivi-avohoidossa, mut se on aikalailla eri asia kun tää. Ekana iltana mä vaan itkin ja halusin kotiin. Tietysti olin lukenut "kauhutarinoita" joita osastohoidosta kerrotaan. Mutta mä en mitenkään pysty samaistumaaan niihin. Varmasti olotila ja fiilis myös riippuu onko osastolla omasta tahdosta vai ei.. No kuitenkin, mä oon täällä ihan omasta tahdosta enkä oo kertaakaan ajatellu et tää ois ollu jotenkin huono tai nolo juttu. Henkilökunta on tosi kivaa porukkaa, lääkärit on ihan ok ja ruoka on hyvää. Tietysti aiheet joista täällä puhutaan on tosi vaikeita, ja vielä kun kaikki on ihan uusia ihmisiä niin onhan niitä hankaluuksia ja hiljasia hetkiä tullut. Toivon, että joku osastolle menevä löytää positiivia kommentteja osastohoidosta niin sinne meno varmaan helpottuu :)

Mun fiilis osastolla on ollu tosi vaihteleva, joskus jaksan hymyillä ja kattoa hoitajia silmiin, mutta myös niitä hetkiä on tullut kun menen vessaan ja viiltelen tai raavin käsivarren kynsillä verille.. Apuahan tänne ollaan tultu hakemaan niin pitäis vaan opetella avaamaan suu ja kertomaan pahasta olosta jollekkin. Siitä me ollaan puhuttu paljon hoitajien kanssa.. Pahasta olosta puhumiseen vaan tarviitaan multa hirveesti rohkeutta niin sitä pitää pikkuhiljaa harjotella.

Mulla muuten vaihtuu huomenna Seronil johonkin toiseen samantyyppiseen mielialalääkkeeseen, toivottavasti siitä tulisi vähemmän sivuvaikutuksia. 

Kirjottelen taas kun jaksan!