Eilen. Lauantaina.
Mun perhe kävi täällä osastolla eilen moikkaamassa mua, siis ihan koko perhe pienintä pikkusiskoa lukuunottamatta. Tapaaminen jännitti mua tosi paljon, erityisesti mua jännitti tavata mun isoveli pitkästä aikaa.. Mun päässä soi vieläkin sen kommentit siitä tuttavasta joka hyppäs junan alle "Se tyttöhän oli ihan sairas! Vaan sairas vois kuvitella hyppäävänsä junan alle!" .. Mua pelottaa et mun veli alkaa ajattelemaan musta sillä tavalla, että mä oon sairas. Mähän ajattelen niin kuin mun veljen mielestä vain sairaat voi ajatella. Mä ajattelen itteni tappamista. Mä ajattelen junan alle hyppäämistä. Tekeekö se musta sairaan?..
Tapaaminen meni yllättävän hyvin.. Heti kun näin mun veljen niin hyppäsin itkien halaamaan sitä. Hassulta se tuntuu, mut mulla oli varmaan kaikista eniten ikävä mun veljeä vaik meiän välit ei oo hirveen läheiset. Kierreltiin osastolla, esittelin paikkoja ja hoitajat kerto osaston yleisestä toiminnasta. Mun sisarukset suhtautu osastoon mun mielestä tosi hyvin ja rennosti. Olin tapaamiseen hirmu tyytyväinen, se sai mulle levollisemman olon. :)
Tänään on taas jännä ja tapahtumarikas päivä edessä, kerron siitä sitten kun jaksan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti