Epävarmuus syö ensin pieniä palasia itsetunnosta, sitten se hyökkää mielialaan, tunteisiin ja siihen hetkeen ja tuhoaa nekin. Pienessä hetkessä epävarmuus ja siitä johtuva pelko tuhoaa ihmisen hyvän olon. Näin mulle meinasi käydä tänään. Epävarmuus ja pelko yritti tuhota mun hyvän olon.
Tunsin ekaa kertaa moneen viikkoon epävarmuutta itseni kanssa. Epävarmuutta, ikävää ja pelkoa viiltelyn suhteen. Pelkäsin, että mä repsahdan taas viiltelemään. Samalla mä kuitenkin halusin sitä, halusin viillellä ja satuttaa itteäni. Mun mielessä pyöri ajatus rauhallisuudesta, nautinnosta, ikävästä, ajattomuudesta ja ansaitusta kivusta.
Se, että mä ikävöin viiltelyä, saa mut pelkäämään. Mä oon ollu tosi monta päivää vahva. Oon tehnyt normaaleja kotitöitä ja keskittänyt ajattelun positiivisiin juttuihin. En oo viillelly moneen viikkoon.
Mitä jos mä nyt luovutan itteni kanssa?
Mä ikävöin sitä kipua, enkä tiiä kuinka kauan mä jaksan olla ilman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti