Tänään oli aika rankka päivä. Olin iskän luona käymässä ja saatiin aikaan iso riita, joka koski lähinnä raha-asioita ja niihin liittyviä erimielisyyksiä. Riitelyn aikana mua alko kokoajan enemmän ja enemmän ahdistamaan iskän läsnäolo, jonka olen jo pitkään kokenut vaikeaksi. Nyt riitti pelkästään se, että iskä oli toisessa huoneessa ja korotti äänensävyään puhuessaan mulle ja silloin mulla napsahti. Raja mun ja iskän välisessä suhteessa oli tullut vastaan ja sen yli oltiin astuttu. Rajan ylityksen jälkeen meille ei syntynyt minkäänlaista dialogia. Iskä ei ole vieläkään tietoinen siitä että koen hänen läsnäolonsa vaikeaksi joka varmasti vaikeutti oloni ymmärtämistä hänen kannaltaan. Iskä huuteli vessan ulkopuolelta, pyysi mua tulemaan ulos ja jopa kysyi että haluanko minä laittaa välit poikki hänen kanssaan.. Ja sitä en tietenkään halua, joten epätoivoisena ihmisenä vastaukseni iskälle oli vain itkua ja lisää itkua.. Päätin, että fiksuin ratkaisu siinä tilanteessa on päästä sieltä pois ja turvalliseen paikkaan, joten soitin lähellä asuvalle mummolleni ja hän tuli hakemaan minut mummolaan. Iskä tuli käymään täällä illalla ja sanoi että hän on aina tukenani ja yritti kovasti kysellä mistä päivällä tullut itkukohtaus johtui. Olin siinä kohtaa jo niin väsynyt ajattelemisesta ja itkemisestä joten ei saatu puhuttua juuri mitään. Äidin kanssa olen puhunut vaikeudestani olla iskän kanssa ja hän ymmmärtää minua. Ehkä tästä riidastakin voi olla jotain apua, jos vaikka saatais iskän ja mun suhde jotenkin ajantasalle ja iskä tietoseksi mun ajatuksista.. Nukun nyt yön yli ja huomenna menen terapeutille selvittämään päätäni..
"The silence depressed me. It wasn't the silence of silence. It was my own silence."
hyvää yötä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti