Onko se harhaa vai onko se totta?
Mulla on taas todellisen elämän ja oman maailman tunnistamisen kanssa vaikeuksia.. Muistaakseni mainitsin pari viikkoa sitten postauksessa, että kuulen taas mielessäni ja päässäni sinne kuulumatonta ääntä. No, yllätys yllätys.. Ääni on voimistunut. Se tai itseasiassa ne tunkeutuvat mun kauheimpiin muistoihin ja pelkoihin ja tekevät mun elämästä helvettiä.
En kuitenkaan haluaisi myöntää että kuulen ääntä.. En halua olla se sairas paska jonka takia äiti ja iskä joutuu olemaan surullisia ja huolissaan.
Väistämättä mulla on semmonen tunne, kuin tässä kehossa jossa mut on laitettu elämään, eläis useampikin minä.. Kaikkiin päätöstä vaativiin arkipäiväisiinkin juttuihin pitää kysyä kaikilta mun eri puolilta lupa. Haluun pitää kaikki puolet tyytyväisinä. Välillä eri puolien kanssa joutuu käymään pitkiäkin keskusteluja mutta se ei häiritse mua. Äänet, jos niitä voi sellaisiksi kutsua, tuntuu mun mielestä turvallisilta, vaikka tuskin ne sellaisia ovat. Äänet pitävät mulle yksinäisten koulupäivien aikana seuraa. Vaikka ne välillä tuomitsevat, ovat vihaisia, syyttävät ja haluavat mut kuoliaaksi, niin ei mua haittaa, kai mä oon ansainnu tän..
En oo vielä kertonut näistä uusista ääniharhoista kenellekkään.. Kohta varmaan ois sen aika, ennen kuin äänistä tulee pahempia.
Eri äänipersoonat jotka olen pystynyt erottamaan:
Minä ja mun oma ääni. Mun on vaikea tehdä päätöksiä ja sen takia kysyn muilta puolilta usein apua.
Tappaja, tulee yleensä niissä kohdissa kun oon tosi ahdistunut ja haluan viillellä. Syyttää mua kaikista virheistä ja saa mun päähän itsemurha-ajatukset.
Hyvis, haluaa hyvää ja haluaa että kerron terapeutille ja kaikille mua auttaville ammattilaisille ja perheenjäsenille että mikä on huonosti. Puoli on kuitenkin niin arka että sen ääni jää usein muiden alle.
Muita puolia en oo vielä pystynyt erottamaan toisistaan, yritys on kuitenkin kova..
Hyvää helmikuun vikaa viikkoa kaikille :)
Kyse voi hyvin olla noissa "äänissä" dissosiatiivista eri puolista/osista. Kyse ei varmastikaan ole skitsofrenian tapaisista äänistä, jonka varmaan tiedätkin. Mullakin on päässäni syyttävä "äidin ääni" ja muita tämän tapaisia, jotka ovat muotoutuneet siitä, että en tullut ymmärretyksi hänelle tai muille ihmisille, joiden "ääniä päässäni on". Ne soimaavat, sanovat ettei mulla ole oikeutta omaan elämään ja omiin päätöksiin jne.
VastaaPoistaOn todella hienoa, että sulla on tuo hyvis niin vahvana myös, joka tekee juuri oikein, haluaa kertoa terapeutille ja kaikille sinua auttaville tahoille ja perheenjäsenille tunteistasi. Kuuntele sitä, vaikka se ääni onkin arka: on ymmärrettävää, että se on arka, koska olet joutunut kokemaan niin traumaattisia asioita, että tappajan "äänet" ovat myös siksi todellisia.
Tuon kaiken vuoksi oma äänesi on myös ymmärrttävästi epävarma ja siksi sen on vaikea tehdä päätöksiä.
Kuuntele kuitenkin Hyvistä, koska se ääni varmasti tietää juuri oikeita ratkaisuja, jonka traumatisoitumisen vuoksi oma/tappajan ääni laittaa vaan epävarmaksi.
<3
kiitos <3
Poista