Jonain päivänä mä nään sut jollain Helsingin pimeällä kujalla istumassa kossupullo kädessä ja nauran sulle ja halveksin sua, mut en tänään. Sillä tänään mä itken ja oon surullinen. Tänään mä syytän itteeni kaikesta mitä annoin sun tehdä mulle. Tänään mä syytän itseäni siitä, että mä en ollut ainut tyttö jota hyväksikäytit. Mä syytän itseäni siitä, että mä en riittänyt sulle. Mä annoin sun tehdä mulle väärin, koska mä ansaitsin sen. Mä en halunnu että kenellekkään muulle tytölle tehdään väärin.
Olen todella pahoillani, että olet joutunut kokemaan myöskin noin nuorena hyväksikäyttöä/kaltoinkohtelua. Itse olin 15-vuotias, kun asiat koin. Sen jälkeen toistuvasti vielä uudelleen, koska en ymmärtänyt, mihin olin joutunut. Sinä onneksi ymmärrät, joten varmasti osaat suojautua toistoilta jatkossa. Saanko kysyä, että onko sinua kaltoinkohdellut vanhempi kuin sinä?
VastaaPoistaTärkeintä mitä haluan sanoa: älä missään nimessä syytä itseäsi asiasta. Sinä et ole syyllinen. Sinun ei tule hävetä tai kantaa syyllisyyttä. Syyllisyys ja häpeä kuuluu hänelle, ei uhrille eli sinulle! Sinulla ei ole mitään syytä kantaa syyllisyyttä siitä, että muutkin ovat joutuneet uhreiksi. Hän, joka asiat on tehnyt, on vastuussa ja syyllinen kaikkiin tekoihinsa ja heidän traumoihin, joita on hyväksikäyttänyt. Sinä et ole vastuussa mistään.
Suru ja itku on totta, ja niitä sinun pitää tehdä. Sure ja itke, hae ja vastaanota apua. Sinä et ole ansainnut mitään tuollaista, joten sitä kuuluu surra.
kiitos ihanasta kommentista, melkeen tuli itku silmään kun luin sen <3 Olin itsekin 15-vuotias kun mua käytettiin ekan kerran hyväksi ja ensimmäinen hyväksikäyttäjä oli 29-vuotias..
PoistaTuntuu hyvältä kuulla, että kommenttini kosketti sinua. Niin oli tarkoituskin.
PoistaOlen hyvin pahoillani kuullessani, että sinä olet joutunut kokemaan samankaltaisia asioita kuin minä. Olen kuitenkin todella huojentunut lukiessani, että olet vasta 16-vuotias ja silti jo eheytymisen polulla. Tiedostat tapahtuneet ja käsittelet niitä. Itsellä meni yli kymmenen vuotta kunnes vasta tajusin kaiken. Nyt olen puolitoista vuotta käynyt intensiiviterapiassa ja pikkuhiljaa alkaa helpottaa palanen palaselta. Ajauduin kuitenkin ennen tätä eheytymisen polkua yli 10 vuotta toistuvasti samankaltaisiin tilanteisiin, joten minua huojentaa ymmärtää, että sinä tuskin joudut niihin, kun tiedostat jo asioita.
Se ei silti millään tavalla vähennä niiden tapahtuneiden traumoja. Kaikki tapahtuneet ovat kammottavia, niitä ei olisi saanut tapahtua ja kaikki jättää jäljet. Voin kuitenkin vannoa, että niistä voi oikeasti päästä yli vielä. Itsekin jo puolentoista vuoden työllä tiedän sen, vaikka vielä muutama kuukausi sittenkin tuntui, että en tule selviämään näistä koskaan.
Sinulla on paljon pahoja asioita takana, kun kyseessä on vielä noin vanha mies. Minun ollessani 15-vuotias mies oli 25-vuotias.
Olethan poissa noista piireistä ja jättänyt nuo ihmiset menneisyyteen? Ethän enää ole heidän kanssaan missään tekemisissä? Onko asiaa tutkittu tarkemmin esimerkiksi rikoksen kannalta?
Voimia sinulle kaiken keskelle. Muista se tärkein: vastuu olisi ollut ja on edelleen heillä, jotka ovat sinulle pahaa tehneet, ei sinulla. Sinä et ole syypää mihinkään. Vastuussa olet ainoastaan yhdestä asiasta: omasta itsestäsi ja elämästäsi tästä hetkestä eteenpäin. Sinä pystyt vaikuttamaan tulevaisuuteesi, vaikka mennyttä ei enää muuksi saa. Sinä rajaat heidät pois elämästäsi ja otat vastaan apua ja teet töitä kuntoutumisen suhteen - sen avulla sinä selviydyt. <3
<3 Viime syksynä oli kolme oikeudenkäyntiä ja kesäkuussa on tulossa vielä yksi oikeudenkäynti. En ole ollut missään yhteyksissä näiden ihmisten kanssa siitä lähtien kun kerroin vuoden 2013 kesän lopussa hyväksikäytöistä tukihenkilölleni. Nyt kuitenkin pelkään, että joudun taas uuteen hyväksikäyttökierteeseen koska en osaa sanoa ei.. :( kiitos taas kommentistasi! <3 iso halaus ja paljon tsemppiä sinulle <3
PoistaVarmasti todella rankkaa nuo oikeudenkäynnit. Itse en ole asioita vienyt eteenpäin, siitäkin johtuen, että olen jo yli 28-vuotias ja olen kuullut, että nuo asiat vanhenevat ajan kuluessa... Paskamaista, mutta ei voi mitään. Nyt laitan kaiken työn itseni kuntouttamiseen, vaikka tottakai mielessä pyörii ajatus siitä, että minua kaltoinkohdellut ihminen olisi saanut törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomion varmasti, jos asia oltaisiin viety eteenpäin. Asiaa mutkistaa oman tunnemaailman kannalta vielä sekin, että äitini on ollut mukana tässä jutussa, hän on puhunut vävypojastaan vaikka kyseessä oli parisuhteessa elävä kymmenen vuotta vanhempi mies, joka täysin tiesi ikäni ja sen, että hänellä olisi pitänyt olla vastuu siitä, mitä tapahtui. Että olin lapsi.
PoistaPaljon voimia sinulle noihin oikeudenkäynteihin!
Hienoa, että et ole missään tekemisissä heidän kanssaan, jotka sinua ovat kaltoinkohdelleet! Koita tehdä kaikkesi itsesi kanssa että et ajaudu uuteen kierteeseen. Rajaa kaikki uudetkin ihmiset elämästäsi pois. Tiedän tuon tunteen, että ei osaa sanoa ei, mutta muistutan myös samalla, että sen työn teet sinä - ei kukaan muu. Sinä pystyt päättämään, että osaat sanoa ei, tekemään töitä sen eteen ja rajaamaan elämääsi niin, että sinne ei sellaiset ihmiset pääse, jotka yrittävät kaltoinkohdella.
Olethan avun piirissä, onko esim. säännöllistä terapiaa tmv. kaiken keskellä? Pystytkö puhumaan näistä asioista siellä, mahdollisesta ajautumisesta uuteen kierteeseen jne.?
Iso halaus sinulle! <3
Tosi ikävä kuulla että et saanut apua silloin kun olisit sitä tarvinnut :( mutta ihanaa kun olet siinä ja yrität käydä asioita läpi <3 Minä käyn kerran viikossa terapeutilla ja kerran viikossa psykologilla. Hyväksikäytöistä puhuminen ei ole tullut vielä ajankohtaiseksi huonon terveydentilani takia. Jos terapeuttini/psykologini edes viittaa hyväksikäyttöihin tipahdan kontaktista ja ahdistun todella paljon. Enkä ole vielä puhunut pelostani joutua uuteen hyväksikäyttökierteeseen, mutta toivon että saisin avattua suuni siitä asiasta pian..
PoistaTiedän hyvin, mitä tarkoitat tuolla, että jos alkaa puhua tai edes viitata asiaan, sitä tipahtaa heti kontaktista. Askel kerrallaan, oman tunteidesi mukaisesti, mutta koko ajan samalla edeten niin, että jossain vaiheessa pääsette myös käsittelemään niitäkin asioita. Ne on tärkeää kohdata, sitten kun oma mieli siihen antaa tilaa.
PoistaOnneksi sinulla on myöskin intensiivinen kaksi kertaa viikossa ammattilaisten tapaaminen käynnissä. Erittäin hyuvä niin!
Koita saada rohkeutta puhua siitä pelosta ajautua uuteen kierteeseen, koska sen puheeksi ottamalla suojelet itseäsi tulevalta ja asetat omia rajojasi ja elämääsi itsellesi turvallisemmaksi.
Voimia kaiken keskelle! <3
kiitos <3
Poista