"Olis pitäny jäädä kotiin" "En haluu olla täällä" "Tossa on hissi, mä voisin vielä lähtee.."
Ajatukset ja teot on suuressa ristiriidassa. Istun terapeutin vastaanoton aulassa, vaikka mielummin olisin kotona leikkimässä koiran kanssa.. Tiedän, että voisin vielä lähteä kotiin. "Karkaaminen" ilman syytä juuri ennen tapaamista ei kuitenkaan kuulu tapoihini, joten jään aulaan odottamaan. Mieleeni tulee tätä tilannetta vastaava tilanne. Siinä tilanteessa olin epämiellyttävässä paikassa vaikka en olisi halunnut olla siellä. Tapojeni mukaan en kuitenkaan sanonut mitään. Olin hiljaa ja annoin kaiken tapahtua. Se oli ensimmäinen kerta kun mua hyväksikäytettiin.
Tunnen aikuisen miehen painon päälläni, hänen iho kiinni omassani. hyi helvetti. Itkettää.
Terapeutti tulee hakemaan minut aulasta. Hymyilen, katson häntä silmiin ja kerron, että mulle kuuluu hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti