Istun bussissa, kuulokkeet korvilla ja tuijotan ulos ikkunasta. Huomaan kauniin, suurinpiirtein ikäiseni, tytön kävelevän bussiin sisään. En aluksi kiinnitä huomiota hänen kasvoihinsa, sillä ensimmäisenä katseeni kiinnittää tummanpunainen hame, joka hänellä on yllään. Hameesta katseeni kohottautuu ylöspäin ja vilkaistuani tytön kasvoja, tunnistan hänet.
Tyttö oli paras kaverini, ennen kun menin noin vuosi sitten osastolle. Vielä noin 1,5vuotta sitten vietimme kaiken ajan koulussa yhdessä. Näimme vain harvoin vapaa-ajalla, emmekä koskaan puhuneet henkilökohtaisista asioista, mutta viihdyimme toistemme seurassa koulussa.
Nyt näen hänet ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Hän kävelee kapeaa käytävää pitkin, pysähtyy kohdallani ja jää toiselle puolelle käytävää istumaan. Luulen tytön tunnistaneen minut ja jään odottamaan "Moi!":ta tai edes hymyä, mutta selkeästi luulin väärin. Ei hymyä, ei tervehdystä, ei mitään. Vain kaksi tyttöä, eri puolilla käytävää, tuijottamassa ikkunasta ulos tyhjyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti