keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Pidän, njääh, en pidä.. mistään

Kirjoitin edellisen, tänään postatun, blogipostauksen todella kovan ahdistuksen kynsissä ja sen varmaan huomaa tavasta jolla kirjoitin.. Otin noin 20min sitten rauhoittavia ja nyt lääkkeet alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan. Ajatuksenjuoksu hidastuu, ajatukset selkeentyy ja hysteerinen itku lakkaa. Niin paljon tunteita, mut ei ketään jolle haluisin kertoa niistä. Se on raskasta....

Oon käyny nyt 3 kertaa tapaamassa uutta terapeuttia. Ekalla kerralla hänestä sai todella hyvän kuvan. Tokalla kerralla hän ei vaikuttanut niin kivalta kuin ensimmäisellä tapaamisella. Tänään kun kävin siellä, en pitänyt hänestä ollenkaan. 
En pidä siitä tavasta millä hän puhuu, ei sillä että hänen puhetavassaan olisi oikeasti mitään vikaa.. Vika tässä taitaa olla se, että hän ei ole sama ja samanlainen henkilö kuin ensimmäinen terapeuttini oli.
Pidin ensimmäisestä terapeutistani todella paljon. Hän oli hyväsydäminen ja erittäin ammattitaitoinen henkilö. Hänen kanssa oli helpottava puhua vaikeistakin asioista. Hän kuunteli ja auttoi minua. Totuin käsittelemään asioita hänen kanssaan, ja nyt kun pitäisi aloittaa terapiasuhde jonkun muun kanssa.. Se tuntuu ihan helvetin vaikealta.

Tekee mieli luovuttaa ihan kaiken kanssa. Koulu tuntuu turhalta. Elämä tuntuu turhalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti