En enää viihdy uuden terapeuttini kanssa. Hän ei vaan tunnu oikealta ihmiseltä minulle, mutta musta vähän tuntuu että kukaan terapeutti ei voi enää sopia minulle. Viihdyin vanhan terapeuttini kanssa todella hyvin ja kaipaan häntä paljon. Nyt en enää haluaisi alkaa luomaan terapiasuhdetta kenenkään uuden ihmisen kanssa, tuntuu vaikealta päästää ketään niin lähelle omia asioita.
Tein aika lapsellisen teon, olen "puhelakossa" eli en vastaa terapeuttini viesteihin tai puheluihin. Tiedän, että se oli ja on tyhmästi tehty, mutta en tiedä mitä sanoisin hänelle. Mua ei yhtään huvita alkaa puhumaan hänen kanssaan. Haluaisin vaan elää "normaalisti" ilman mitään psykologeja tai terapeutteja, mutta tiedän että ei sekään tulisi onnistumaan.
Kavereiden puute on luultavasti myös yksi huonon olon syy. Viihdyn läheisessä kauppakeskuksessa ja tapan siellä aikaa jos mulla ei oo muuta tekemistä. Nyt kaupoilla käymisestä on kuitenkin hävinnyt into. Kaikki kauppakeskuksessa olevat jutut muistuttaa mua siitä, että mulla ei ole ketään jonka pikkujouluihin mennä, mulla ei oo ystäviä joille ostaa joululahjoja, mä istun aina yksin kahvilassa ja katson kuinka viereisessä pöydässä oleva tyttöporukka nauraa jutuilleen. Toisaalta oon ilonen, että muilla menee kivasti, mut toisaalta mua harmittaa tosi paljon. Välillä olis ihan kiva istua jonkun kanssa kahvilla ja jutella..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti