Peilikuvani

Olo oli tyytyväinen, olin istunut kirjastossa monta tuntia ja saanut koulutehtävät vihdoin hyvin tehtyä. Kasasin kamani ja lähdin kävelemään kohti hissiä. Matkalla hissille kävelin ison peilin ohitse. Ajattelin, että vilkaisisin itseäni nopeasti ja jatkaisin sitten matkaa, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Omaa peilikuvaa katsoessa tuli todella surullinen olo, enkä yht'äkkiä pystynyt kävelemään mihinkään,  jäin vain seisomaan ja tuijottamaan itseäni.

Väsyneiden kasvojeni silmäluomet olivat painautuneet hieman alaspain, silmäni punottivat tietokoneen ruudun tuijottamisen takia, meikit olivat hieman sekaisin, suupielet osoittivat alaspäin ja leuka oli alhaalla. Peilikuvassan näkyi outo tyttö. Tyttö, jonka tunnen, mutta joka en jollain tapaa halua olla. Peilissä näkyi satutettu, hyväksikäytetty tyttö.

Välillä peiliin katsominen on vaikeaa. Kun katsoo peiliin, näkee miltä näyttää sillä hetkellä.  Ja se miltä sillä hetkellä näyttää, peilautuu yleensä suoraan senhetkisistä fiiliksistä. 

Tänään katsoessani kirjaston peiliin, odotin näkeväni iloiset, pirteät, hymyilevät ja ehkä hieman väsyneet kasvot. Kulutan yleensä paljon energiaa siihen, että näytän "normaalilta".. Haluan, että ihmiset eivät kiinnitä minuun minkäänlaista erityistä huomiota. Tänään peilikuvani ei kuitenkaan vastannut odotuksiani, ja sen aiheuttama "järkytys" sai aikaan kovan ahdistuskohtauksen. Käsiini alkoi sattua, päässä humisi ja silmissä vilisi hyväksikäyttöjen takaumia. Tuntui siltä, kuin hyväksikäytöt olisivat toistuneet pääni sisällä uudestaan ja uudestaan... Ahdistus onneksi helpotti hieman, kun otin lääkeet. 

Hyväksikäytetystä minusta on vaikea kirjoittaa selkeää tekstiä, sillä sen ajatteleminen omassa päässäkin on todella hankalaa.

Älkää olko itsellenne liian ankaria, 

näytä tunteesi sellaisina kuin ne on ja anna itsesi tuntea kaikkia tunteita♡