Aikamoinen sutinaviikko takana, jokapäivä oli jotain erityistä tekemistä. Koulussa järjestettiin tapahtumia ja mä olin auttamassa järkkäämään niitä, niiden lisäksi oli töitä, harrastuksia ja terapiakäynti..
Mun elämä koulussa ja kotona sujuu ihan hyvin. Koulussa suoritan vähän vähemmän kursseja kuin muut mun luokkalaiset, mut silleen mä oon toivonut. Välillä mä viihdyn koulussa, mutta taas välillä koulu on maailman epämiellyttävin ja ahdistavin paikka. Mulla on koulua varten hyvät "varasuunnitelmat", jos alkaa ahdistamaan liikaa :) Ahdistusta lievittävät extralääkkeet ja sen lisäksi saan mennä lepäämään terveydenhoitajan lepohuoneeseen. :)
Terapiassa sujuu ihan surkean huonosti. Tämän viikon 45minuuttia kestävällä käynnillä sanoin vain pari sanaa.. Musta tuntuu, että ilman hoitoa mä en voi jäädä mutta toisaalta en viihdy nykyisessä terapiassa. Vanhemmat ja psykologi on sitä mieltä, että mun pitäisi jatkaa terapiassa. "Alku on aina hankala" ja "kyllä se kohta helpottaa" on mun äidin vakiolauseet.
Oon ajatellu että voisin yrittää kerätä terapiaan liittyviä ajatuksia ylös ja kirjottaa niistä isomman postauksen. Ajatusten kirjottamine ylös vois auttaa mua miettimään tätä terapia-asiaa...
Pystyn niin samaistumaan tohon terapian toimimattomuuteen. Ja se että pitää vaan antaa asioille aikaa on niin vaikeeta. Mut hyvät et koulussa menee ok. Toivottavasti terapia lähtee toimimaan. :)
VastaaPoistakiitos <3
Poistatoivottavasti sulle kuuluu hyvää!