maanantai 26. toukokuuta 2014

Elän sun äänen keskellä.

Kuulen sun äänen mun päässä, tunnen mun iholla miten koskit ja hengitit siihen. Muistan, miten sä kehuit niitä kohtia mun kropassa joita mä vihaan. Se sai mut hymyilemään. Mutta se tapa, jolla sä koskit muhun oli jo liikaa. Lupasit, että et ikinä satuttaisi mua. Mut sillä hetkellä, kun sanoit sen.. Sä satutit mua eniten.. Makasin sun alla, mua pelotti. En pystyny sanoo sulle, että muhun sattuu. Sä olit menny liian pitkälle, mut mä en pystyny sanoo. Häpesin itteäni jo valmiiksi ihan liikaa. Itsehän mä olin paikkani valinnut. Pelkäsin, mitä mulle tapahtuu jos sanon, että muhun sattuu..? Sähän oisit voinu tappaa mut sillä hetkellä. Joten mä pidin suuni kiinni ja odotin, että se on ohi ja pääsen kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti