Mä en tuntenu kipua, mä olin kokoajan ilonen.. Nauroin, olin kavereiden ja perheen kanssa.. Muutaman päivän osasin nauttia siitä olosta, kunnes löysin itteni vessasta keittiön lihaveitsen kanssa. Ja tällä kertaa sillä veitsellä leikattiin ihmisen lihaa. Mä viilsin syvälle ja hymyilin. Kaverit hakkas ovea, taisin olla silloin humalassa. Mut se tuntu hyvältä, tunsin kipua, näin kun kaikki tapahtumat rullas mun mielessä. Olin iloinen, mut miksi? Mulla oli kai ikävä kipua.
En muutamaan päivään keksiny tännekkään mitään kirjotettavaa. Oli sellanen olo että mä oon "parantumassa", mut enhän mä halua sitä! Tää on se elämä minkä oon ansainnu. En haluu pakoon tätä tunnetta, mä oon tuottanu niin paljon vihaa, kipua ja kyyneleitä. Joten on ihan oikein että mullakin on paha olla.
Tiedän, että se paha olo tulee takasin.. Se todella paha olo.. Koska ei mikään oo vielä ohi, pitää selvitä kesästä, oikeudenkäynneistä, koulusta.. Kaikki muut odottaa kesää ihan innoissaan, niin mäkin odotin.. Kunnes muistin mitä kävi viime kesänä. Mult loppuu tekeminen ja alan tekemään tyhmyyksiä, suunnittelemaan itsemurhaa, tapaamaan miehiä tms.. Se pelottaa mua, ihan tosi paljon..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti