Ilkeitä katseita.
Vihaisia katseita.
Pettyneitä katseita.
Huolestuneita katseita.
Himoavia katseita.
Surullisia katseita.
Tyhjiä katseita.
Katse kertoo tuhat sanaa, vihaan sitä. Jos katsetta tulkitsee väärin niin tulee huono olo. Toisaalta, harvoin mä tulkisen katseita väärin.. Mä tiedän mitä noiden ihmiset mielessä liikkuu, tai ainakin mul on vahva epäilys siitä mitä ne ajattelee musta..
Mitä sä haluut nähdä, jos katsoisin sua silmiin?
Pelkään, että näkisit jotain väärää, jotain mikä ei kuulu sulle, jotain mun omaa. Asioita joita en oo valmis jakamaan sun kanssa, kipua ja tuskaa mistä et tiennyt. Pelkään, että näät samoja asioita mitä mä näen mun mielessä.
Kysyit multa tänää.. "Mitä kuuluu?" ..
Se on ehkä vaikein kysymys ikinä, siks en vastannu mitään.
Jos olisin sanonut hyvää, olisit ajatellut että huijaan.
Mut ehkä se ois oikeesti ollu oikee vastaus.. Ainakin siinä hetkessä!
Mut seuraavassa hetkessä.. Mä saatan haluta kuolemaa tai mä saatan olla jo kuollut.
Tuntuu siltä, että mitä tahansa mä vastaisin niin vastaus olis väärin. Et haluu kuulla et mulla menee huonosti, et haluu kuulla että en haluu olla täällä enään.. En kestä tätä enää. Sä et tunne mua enään, järkyttyisit liikaa enkä mä halua sulle pahaa oloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti