Tänään alkoi kesäloma. Kaikki on iloisia ja odottavat innolla kesää. Kaikki iloitsevat hyvistä saavutuksista koulussa, hyvistä numeroista ja stipendeistä. Mä jatkan ensivuonnakin ysillä, kun muut mun kaverit lähtee amiksiin ja lukioihin, tai mihin ikinä menevätkää. Mä jään vieraiden ihmisten kaa opiskelemaan, en haluu sitä. En kestä olla yksin, tarviin ihmisiä mun ympärille.
Mun kaverit suunnittelee kaikkee ihanaa tekemistä kesälle. Juu kyllähän mäkin suunnittelen kaikkee kivaa, mut siinä sivulla suunnittelen itsemurhaa.. Tiedän, et ens syksystä tulee tosi vaikee.. Siitä tulee varmasti vaikeinta aikaa mitä mul on koskaan ollu tai tulee koskaan olemaan.. Uus luokka, oikeudenkäynnit, menneiden muisteleminen.. Kaikki se paha olo ja ahdistus.. Miten voin kestää sen?! Toisaalta, oon ansainnu sen kaiken pahan.. Itehän mä oon sen aiheuttanu.. Mä sanoin joo lähes kaikille tapaamisehdotuksille.. Mun vika!! Joten on ihan oikein, että kärsin.. En oo ansainnu mitään parempaa.
Mun mieli on hetken ollu huolestuttavan hiljanen. En oo päässy sillalle. Oon vaan kärsiny ja kattonu tapahtumat uudestaan ja uudestaan mun päässä.. En pääse enään pakoon. Toivottavasti tää muuttuu kohta "normaaliksi". Mulla on ikävä sillalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti