Hus pois ilo ja onni.

Puuhailtiin tänään koko päivä tyttöjen kanssa, leivottiin pullaa ja käytiin kaupassa. Päivällä kun tytöt oli päivälevolla niin munkin oli pakko ottaa päikkärit.. Nukuin 2h keskellä päivää, ihan kiva kun sain nukuttua kun viimeyö meni niin huonosti. En yleensä saa päivisin unta vaikka yrittäisin, mutta nyt olin vissiin tarpeeks väsynyt. 

Mua on alkanu mietityttää mun iloisuus.. Mun iskä tosi usein kyseenalaistaa mun iloisuuden.. Kuinka aitoa sen tms. .. Oon nyt alkanu tekemään sitä itekkin.. Saatan ihan ilosena leikki tyttöjen kaa pihalla, mut sit mietin miks oon iloinen ja pitäiskö mun oikeesti olla nyt ilonen?.. Se tietysti vaikuttaa aika negatiivisesti mun oloon ja musta tulee tosi poissaoleva ja hiljainen.

Mun on tosi vaikee hyväksyä ittelleni muita tunnetiloja kuin surullisuus tai ahdistus, vaikka eihän nekään kivoja oo! Mut tuntuu vaan, että en oo ansainnu olla ilonen. Niin moni on ollu surullinen mun takia et mä en ansaitse onnea. Jos tunnen itseni iloiseksi, niin yritän ajatella jotain surullista ja työntää iloisuuden pois..

Kuulostaa varmaan vähän tyhmältä.. Ois kuitenkin kiva tietää jos muillakin on ollu samanlaisia fiiliksiä. Nyt nukkumaan, öitä!