Kuka päättää mun puolesta..

Ei tää oo todellista.. Joku muu päättää asioista mun pään sisällä.. Mä teen taas tätä samaa mitä viime kesänä. Pystyn hymysuin valehtelemaan äidille kaikista mun menoista. Valehtelin jopa mun kaverille, oon hirvee ihminen! Tää on pelottavaa, kukaan ei ees huomaa kuinka pohjalla oon, kunnes romahdan kunnolla enkä kestä enää mitään..

Eksyin eilen kaks kertaa vessaan viiltovälineet mukana.. Se pelottaa mua, kuinka pitkälle mä tästä vielä meen? Mua pelottaa se hetki, kun romahdan.. Joudun taas tuottamaan mun perheelle järkytyksen. Miks en osaa olla niinkuin kaikki muutkin teinit? "Siksi koska oot ansainnu tän, paskiainen" ... Joku huutaa mulle mun pään sisällä. En tiiä kuka se on. Mutta ihan oikeessa se on.. Ite mä oon tähän kaikkeen suostunu.
Tänään olin pitkästä aikaa terapeutilla. Otin ekaa kertaa mun koiran mukaan, joten tunti meni sitten koirasta puhuessa.. Jes jes..  Ois mulla ehkä ollu tärkeempääkin asiaa terapeutille, mutta enpä taaskaan saanu sanottua. Ehkä ens viikolla.