Mitä sen jälkeen? Mitä huomenna? Mitä viikonpäästä? Mitä jouluna?
Näihin kysymyksiin ei tarvitse vastata nyt. Ne tapahtumat tulee ajallaan. Pitää elää tässä hetkessä. Pitää muistaa mitä hyviä ja huonoja asioita on nyt käsillä.
Tänään oli 2 ekaa oikeudenkäyntiä. Mua jännitti tosi paljon. Mua ei oo varmaan koskaan jännittäny niin paljon.. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä aamulla mun jännitys näky ylivireytenä ja positiivisuutena joka ei tuntunut omalta, tätä ylivirittynyttä osaa minussa mä oon alkanu kutsuu maskiksi. Maski kuvaa tunnetta mikä ei ole sillon mun oikea tunne. Maskin taakse piiloutuu mun oikea senhetkinen tunne ja olotila.
Iltapäivällä toisessa oikeudenkäynnissä en enää jaksanut pitää maskia yllä. Mä itkin tosi paljon. Annoin kaikkien, hyvien ja huonojen, tunteiden tulla. Itkun pidättäminen ja reippaan esittäminen käy pitkän päälle niin raskaaks et ei sitä kestä kukaan. Tai en mä ainakaan kestä, ja tänään mä huomasin että ei tunteiden näyttäminen haittaa. Se helpottaa oloa. Ja niin mä yritän toimia seuraavissakin oikeudenkäynneissä.
Pitäkää peukkuja <3
Hienoa, että pystyit ja uskalsit laskea maskin alas ja jättää sen osan sivuun ja itkeä kunnolla toisessa oikeudenkäynnissä! Mahtavaa sinä! Ei pidäkään esittää reipasta ja kantaa maski-osaa naamallaan tuollaisissa tilanteissa, vaan antaa kaikkien tunteiden tulla - näin keho kestää sen kaiken kauheuden helpommin. Tiedän, että aivot tekee sen kysymättä lupaa, vetää maskin päälle eikä sitä välttämättä osaa (minä ainakaan suurimmassa osissa tilanteista) laskea alas vaikka tiedostaisi ja haluaisi, mutta upeaa, että sinä olet pystynyt siihen.
VastaaPoistaPidän peukkuja todella paljon! <3
kiitos <3
Poista