Mä oon tottunu odottamaan. Oon viimesimpien kuukausien aikana ehtiny tottuu siihen ajatukseen, että oikeudenkäynnit tulee jossain vaiheessa ja mun pitää mennä sinne.. Mut nyt, kun oikeudenkäynteihin lasketaan päiviä, niin tää on koko juttu on ihan erilailla mielenpäällä, ihan erilaisena ajatuksena. Muutamassa päivässä pitäis opetella kestämään ja käsittelemään kaikki uudet ajatukset joita lähestyvät oikeudenkäynnit tuottaa.. Se on tosi raskasta ja stressaavaa.
Jokainen on varmaan joskus harrastanu liikuntaa niin reippaasti et sen jälkeen on ihan puhki, ajatus ei kulje eikä jaksa tehä mitään. Sellanen fiilis mulle tulee oikeudenkäyntien ja kaiken muun mun päässä pyörivän ajattelusta.. Kaikki mun perheenjäsenet ja varsinkinkin iskä on kannustanu mua olemaan ajttelematta ja huolehtimatta tulevien viikkojen ohjelmasta ja oikeudenkäynneistä. Kyllä mä itekkin tiedän ja ymmärrän, et siten mun päivät ja yöt sujuis varmasti paremmin.. Mä oon aina ajatellu paljon, joten varsinkin nyt vaikeiden ajatusten poissulkeminen tuntuu mahdottomalta.
Kirjottelen taas kun jaksan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti