sunnuntai 31. toukokuuta 2015

pirteästi masentunut

And there’s a silent storm inside me
Looking for a home
I hope that someone’s gonna find me
And say that I belong
I‘ll wait forever and a lifetime
To find I’m not alone
There’s a silent storm inside me
Someday I’ll be calm



Ulospäin näytän pirteältä juuri peruskoulusta valmistuneelta teiniltä, joka on innoissaan kesälomasta ja odottaa innolla tulevaisuutta. Olen sosiaalinen, nauran ja hymyilen. Pääni sisällä tunteet ovat kuitenkin aivan erilaisia.

Itseinhoa, viiltelyhalua, ääniharhoja, masennusta, satunnaisia ajatuksia itsensä satuttamisesta vakavasti..

Vähän reilun viikon päästä istun oikeussalissa muistelemassa kahden vuoden takaista ensimmäistä hyväksikäyttöäni. Ahdistaa. Masentaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti