Itsensä satuttamminen tekee pelottavia asioita ihmiselle

Halusin itkeä, mutta kyyneleitä ei tullut.
Halusin huutaa apua, mutta ääntä ei kuulunut.
Kuulin päässäni ääniä. Ahdistuin, pelkäsin ja menin paniikkiin
Halusin helpottaa oloani tarvittaessa otettavalla lääkkeellä, mutta pystyin siihen vasta sen jälkeen kun olin satuttanut itseäni


Itku on ollu mulle aina tosi tärkeä apukeino huonon olon säätelyssä, ja nyt kun olin vaikeassa tilanteessa ilman, että pystyin itkemään, koin oloni todella ikäväksi ja sietämättömäksi.
Halusin huutaa apua, halusin huutaa äitiä ja kertoa hänelle, että mulla on huono olo. Halusin jakaa huonon oloni jonkun kanssa. En kuitenkaan saanut tehtyä sitä. Istuin sängyllä, jähmettyneenä ja odotin mitä kehoni aikoo seuraavaksi tehdä.
Päässäni alkoi humista, tunsin että äänet tulivat paikalle. Äänet haukkuivat minua. Ne tekivät minusta mitättömän ja merkityksettömän. Äänet muistuttivat minua hyväksikäytöistä, haukkuivat minua ja muistuttivat kuinka olin ulkoisesti ollu suostuvainen miesten ehdotuksiin. Äänet saivat minut hetki hetkeltä vihaamaan itseäni enemmän.
Nousin sängystä, kävelin vessaan ja otin tutusta kaapista haavateipin ja vanulappuja. Menin huoneeseeni, otin ihokarvojen poistoon tarkoitetun höylän käteeni ja aloin pikkuhiljaa vetelemään sitä edestakaisin oikealla reidelläni. Painon kokoajan kovempaa ja lisäsin käteni nopeutta. Verta valui pitkin jalkaani ja tunsin tyytyväisyyden tunteen. Äänet olivat lähtenyt eikä mielessä enään pyörinyt hyväksikäyttösessiot. Niitä korvasi poltteleva kipu oikeassa jalassa, en sitten tiiä että kumpi näistä tunteista on kivempi.
Viiltely helpotti vain hetkeksi. Paha olo palasi pian, mutta silloin minulla oli voimia itkeä ja ottaa tarvittavaa lääkettä. Uskon, että syytän itseäni edelleen hyväksikäytöistä ja siksi laitoin itseni kärsimään ennenkuin annoin itseni itkeä tai ottaa tarvittavaa lääkettä.

Viimeiseen oikeudenkäyntiin on enää viikko. apua.