hyi

"Mä oon aina niin yksin..

Kukaan ei puhunut mulle koulussa mitään..

Mulla ei oo mitään muutakaan tekemistä..

Tän jälkeen lopetan, tai pidän ainakin tauon...
Olin nuorempanakin niin laiha, en voi lihoa nytkään..
Masentaa.. Mutta mäkkäriruoka piristää.."

Ajatuksia jotka häiritsee. Ajatuksia jotka ahdistaa. Ajatuksia, jotka masentaa.
Vääränlaisia ajatuksia. Huonoja ajatuksia.

Roskaruoasta on tullut mulle pakkomielle. Jos edes ajattelen sitä ja kävelen hampurilaispaikan ohi, mun on pakko saada sitä. Ajatus roskaruoan syömisestä tuntuu vääristyneellä tavalla ihanalla, ihan kuin jonkun haaveen toteutumiselta, palkinnolta. Syön hyvällä halulla suu hymyssä. Mutta siitä hetkestä lähtien, kun vien roskat roskiin ja tarjottimen paikoilleen, kaikki muuttuu.

"Vitun läski! Hyi saatana! Sun maha pullottaa! Hyi helvetti sä oot ruma!"

Masentavat ajatukset täyttää pään. Järkyttävä itseinho työntää kaikki positiiviset ajatukset omasta kehostani pois. Ahdistaa ja tekee mieli oksentaa.

En ole puhunut syömisongelmastani kenellekkään. Kukaan ei ole osannut puuttua tai kiinnittää huomiota syömiseeni, sillä olen vielä toistaiseksi normaalikokoinen. Isoin pelkoni on se, että tulen lihavaksi..

Yritän kirjottaa tästä aiheesta pian lisää.. Ei sillä että se teitä lukijoita hirveästi kiinnostais, vaan sillä että haluan jakaa ajatuksiani jonkun muun kun omien persoonieni kanssa.. Vaikka sitten kirjoittamalla.