Harrastin silloin näyttelykerhoa ja siellä tykkäsin ottaa vaikeitakin rooleja vastaan. Sain usein kehuja sosiaalisista taidoistani ja rohkeustani näytellä lavalla monien ihmisten edessä.
Nyt, tänä päivänä, olen sivustaseuraaja. En uskalla mennä uuden luokkani joukon mukana ja se tekee minut surulliseksi. Tunnen itseni ulkopuoliseksi omasta tahdostani. En usko, että sopisin uuden luokkani joukkoon. En uskalla edes kokeilla. Itsetunto on nollilla. Pidän itseäni liian rumana muihin tyttöihin verrattuna.. En halua tunkea ja tyrkyttää itseäni muiden joukkoon.
On todella surullista, että niin on käynyt. Muistathan, että he, jotka sinua vastaan rikkoivat, eivät ole enää elämässäsi, onneksi. Sinä olet osannut olla vahva, rajata heidät ja vielä tehdä tärkeän prosessin itsesi ja heidän kannaltaan ja olet vienyt sen kaiken läpi. Olet selviytynyt, silti. Toivon, että ajan kuluessa, pikku hiljaa, palanen palaselta, itsetuntosikin alkaa kasvaa pirstaleista uudelleen, liimautua yhteen takaisin. <3 Olet upea, vahva, rohkea nuori nainen. Olet nähnyt paljon, paljon enemmän kuin kaverisi, ja siihen ei ikävä kyllä sinulta kysytty lupaa, et halunnut sitä kaikkea. Mutta olet selviytynyt kaiken pahimman yli ja selviydyt jatkossakin, minä lupaan sen. <3
VastaaPoistakiitos <3
Poista