Missä on rohkeuteni heittäytyä?

Nyt on ensimmäinen viikko uudessa koulussa ohi. Ensimmäiset päivät on ollu tosi jännittäviä, sillä en tunne uudesta koulusta ketään. Uudet luokkakaverit ovat sosiaalisia ja mukavanoloisia, jotkut tytöistä ovat jopa tulleet juttelemaan minulle väli- ja ruokatuntien aikana. Minusta oli mukava huomata, että tytöt hakeutuivat seuraani. Jokin siinä jutussa kuitenkin mättäsi, ja se jokin johtui minusta.

Olen ollut niin kauan yksin omissa oloissani ja viettänyt aikaa vain perheeni ja erityisesti äitini kanssa, että yksinäisyys on alkanut nakertaa rohkeuttani heittäytyä ja luoda uusia kaverisuhteita. En uskalla puhua uusille luokkalaisilleni, sillä en tiedä miten voisin alkaa rakentaa ystävyyssuhdetta uusiin ihmisiin. Se harmittaa minua tosi paljon, sillä vielä muutama vuosi sitten minulla oli todella hyvät sosiaaliset taidot ja uskalsin heittäytyä asiaan kuin asiaan.

Välitunti alkaa ja välttelen katsekontaktia luokkakavereiden kanssa. Pidän katseen tiukasti kiinni puhelimeni ruudussa, kuin siellä olisi meneillään jotain mielenkiintoista. Uusi luokkatoverini istuu viereeni ja alkaa juttelemaan kanssani. Tunnen kuinka ahdistus kasvaa. Mitä mä sanon? Mikä on liikaa?? Mietin ja vastailen tytön kysymyksiin lyhyillä lauseilla. 

En tiedä mitä muutakaan voisin tehdä.. '

Pelottaa. En mä osaa olla kiva kaveri.