Tänään hyväksikäyttöjä ajatellessani tulin todella surulliseksi ja aloin itkeä. Mielessäni pyöri ajatukset siitä, kuinka nuori ja pieni tyttö olin kun hyväksikäytöt tapahtuivat. Olin tunnemyrskyn aikana onneksi tapaamassa psykologiani. Kun psykologi oli antanut minun itkeä hetken ja kerätä itseäni, hän sanoi: "Hyväksikäyttäjät veivät sinulta mahdollisuuden kasvaa kuin normaali tyttö". Ja minusta se oli todella hyvin sanottu. Kenenkään ei pitäisi joutua kasvamaan traumat hartioilla.
Tämänpäiväinen tunnemyrsky oli yksi ensimmäisistä kerroista, kun ajattelen ja tiedostan että minua kohtaan on tehty väärin. Ennen minä syytin itseäni, mutta nykyään olen alkanut pikkuhiljaa ajattelemaan, että minä en ole vastuussa hyväksikäytöistä. Minä olin sillon ja olen edelleen vasta pieni lapsi.
Olen lapsi ja rikoksen uhri, aikuiset miehet tekivät minua kohtaan väärin.
Erittäin tärkeä oivallus! Olen ylpeä siitä, että uskalsit ottaa tuon askeleen eteen päin niin, että ymmärrät, että sinua kohtaan todella on tehty väärin. Sinä olet uhri, sinä olit ja olet lapsi. Samoin olin minäkin. Koen suurta myötätuntoa sua kohtaan ja sitä tunnetilaa kohtaan, kun tuon oivaltaa. Se on rankkaa mutta se on antoisaa, se on iso askel eteen päin oman kuntoutumisen polulla. Hienoa! <3 Kylmät väreet menevät kun luen tätä tekstiä uudelleen.
VastaaPoistakiitos <3 tsemppihalaus sinne!
Poista