Helpottuneisuus

Every day may not be

 good

but there is 

something good 

in every day

Helpottuneisuus, se on ehdottamasti ollu tän päivän ykkösfiilis. Joku on joskus sanonut, että silloin kun sitä eniten tarvitsee niin asiat kyllä loksahtaa paikalleen. En ennen tätä päivää uskonut sitä, muttta nyt uskon.

Noin puoli vuotta sitten ollessani vielä psykiatrisella osastolla sanoin itselleni, että jos mä tästä selviän niin otan tatuoinnin. Ajatus tatuoinnista jäi leijumaan mieleeni. Piirsin useita kuvia ja käytin sairaalassa paljon aikaa tatuoinnin suunnitteluun. Tulevan tatuoinnin ajattelu sai minut synkimpinäkin aikoina ajattelemaan jotain positiivista tulevasta.

Nyt kun olen ollut jo useamman kuukauden kotona ja saanut elämän jotenkin raiteilleen ajatus tatuoinnin hankkimisesta on vahvistunut. Olen saanut molemmilta vanhemmiltani luvan tatuointiin, joten on vain minusta kiinni milloin ja missä haluan ottaa sen.

Tatuointi merkitsee minulle vahvuutta. Haluan kuvan iholleni muistutukseksi minulle itselleni siitä mitä olen kokenut ja mistä kaikesta olen selviytynyt. Alunperin ajatuksenani oli ottaa ranteen sisäpuolelle teksti Survivor eli suomeksi selviytyjä. Puhuin isäni kanssa suunnitelmastani ja hän sanoi "Ei kenenkään muun tarvitse tietää mitä tatuointi minulle merkitsee, eli ei tatuoinnissa välttämättä (ellen sitä halua) tarvitse lukea tatuoinnin merkitystä. Tärkeintähän on että minä pidän tatuoinnista ja saan kertoa sen merkityksen kenelle haluan" Ja se sai minut ajattelemaan tatuointiasiaa uudelleen. 

Päätin vaihtaa tatuoinnin teemaa, eläinrakkauteni takia vaihdoin ajatuksen teksti-tatuoinnista eläinkuvaan. Mietin pitkään mitkä sanat sopisivat kuvaamaan tatuointiani ja mieleeni tuli esimerkiksi tälläisiä sanoja kuten: selviytyjä, vapaus, värikäs, rohkeus ja itsenäisyys. Näiden sanojen pohjalta Googlasin netistä mitä eri eläimet symboloivat. Useaan otteeseen löysin itseni kolibri-linnusta kertovilta sivuilta. Kolibri symboloi elämästä nauttimista, ilon tuomista elämään, itsenäisyyttä, rauhaa, läsnäoloa, ikuisuutta ja parantumista. Kolibri kuvaa siis kaikkea sitä, mitä haluan tatuoinnin kertovan minulle ja muille. Tatuoinnin aihe on siis päätetty!

Selailin koko viime viikonlopun internettiä ja laitoin useaan tatuointiliikkeeseen viestiä. Ikävä kyllä mikään löytämistäni tatuointiliikkeistä ei tee tatuointeja alle 18-vuotiaille edes vanhempien läsnäollessa. Olin jo menettämässä toivoa tatuoinnin saamisesta, kunnes maanantaina koulun jälkeen sain sähköpostiini päiväni pelastavan viestin. Olin löytänyt täydellisen tatuointiliikkeen, jonka työntekijät tekevät tatuointeja 17-vuotiaille vanhemman läsnäollessa. Muutamassa sähköpostiviestissä sain kerrottua suunnitelmastani ja tänään sovimme päivämäärän tatuoinnin laittamiselle. Ihan huippua!

Tämän päivän kruunasi aamuinen kurkistus pankkitililleni. Seisoessani aamulla ennen kahdeksaa Alepan Otto automaatilla en voinut uskoa silmiäni kun kone kertoi että tililläni on yli 9000€.. Tuntui, kuin iso musta aukko mielessäni olisi pienentynyt tai lähes kadonnut. Tiesin, että niin iso summa rahaa ei ole voinut tulla mistään muualta kuin asianajotoimistoltani korvaukseksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Tänään nähdessäni summan tililläni, minulla oli ensimmäistä kertaa semmoinen tunne, että minua on kuunneltu. Raha ei saa tehtyä tekemättömäksi,  mutta uskon että sillä summalla saan ostettua itselleni monta kivaa ja tarpeellista tavaraa tai muuta jotka auttaa minua elämässä eteenpäin. 

Onnellisuus, helpottuneisuus, ihanaa!

oon ällöttävä

Muistan, kuinka parkkeerasit autosi hienon kerrostalon alaoven eteen ja kerroit meidän olevan perillä. Noustiin autosta ja mentiin kerrostalon alaovesta sisään ja astuttiin hissiin.
Olin tulossa sinun luokse ensimmäistä kertaa ja olin aika hermostunut. Jännitykseeni ei auttanut yhtään se, että hissi oli todella pieni, joten "jouduit" olemaan ihan minussa kiinni. Jos osasin yhtään tulkita ilmettäsi oikein, niin sinua ei haitannut yhtään kun jouduttiin olemaan ihan kiinni toisissamme.
En muista montako kerrosta noustiin ylös. Aika tuntui ikuisuudelta. Halusin pois, halusin omaa tilaa. Halusin vieraan miehen pois iholtani.. Vihdoin hissi oli noussut oikeaan kerrokseen ja päästiin pois hissistä. Kaivoit avaimesi taskustasi ja avasit minulle oven. Eteisessä riisuimme ulkovaatteet ja sitten astuimme asunnon puolelle.
Muistan, että olohuoneessa oli isot ikkunat ja asunto oli hillitysti sisustettu ja valoisa. Katseeni kiertäessä ympäri asuntoa tunsin kosketuksesi ensimmäistä kertaa 15-vuotiaalla ihollani. Halasit minua ja annoit kätesi kierrellä ympäri kehoani.
Tästä eteenpäin mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa mitä tapahtui .. En ede tiedä haluanko tietää. Oon ällöttävä.

8

Pieni pohjustus tähän alkuun..

Kun aloitin terapian vuonna 2014 helmikuussa, lupasin sitoutua useamman vuoden kestävään aiheeltaan vaikeaan terapiasuhteeseen. Pikkuhiljaa tutustuttiin terapeuttini kanssa toisiimme ja jo muutaman kuukauden työskentelyn jälkeen välillemme oli syntynyt vahva luottamussuhde. Kävin tunnollisesti kerran viikossa terapeuttini luona ja joskus jopa useammin. Pieni pala kerrallaan sain kerrottua terapeutilleni mielessäni pyörivistä asioista, hän kuunteli ja auttoi minua. Olin ja olen edelleen sitä mieltä että terapia on auttanut minua eteenpäin elämässä.

Kesäkuussa terapeuttini ja nuorisopsykiatrian ollessa kesätauolla vointini romahti ja jouduin/pääsin sairaalaan vanhempien ehdotuksesta. Pitkän sairaalajakson (n. 5kk) lähentyessä loppuaan terapeuttini ilmoitti, että hän ei pysty jatkamaan terapeuttinani niin pitkään kun oltiin aluksi suunniteltu. Järkytyin terapeutin sanoista todella paljon ja ensimmäinen ajatukseni oli että olen liian sairas käymään terapeuttini luona, tai että hän ei haluaisi minua. Asia ei kuitenkaan ollut niin. Terapeuttini oli sitä mieltä, että tarvitsen tiheämpää ja pidempäänjatkuvaa traumaterapiaa kuin hän pystyy tarjoamaan. Me ei terapeuttini kanssa olla päästy sisälle minun traumoihin, joten olisi terapeuttini mielestä hyvä lopettaa terapiasuhde pikkuhiljaa kevään aikana jotta saan alkaa käydä traumoja läpi uuden terapeutin kanssa joka on rinnallani pitkään.

Ja nyt ollaan tässä.
Sovittiin viime viikolla terapeutin kanssa 8 viimeistä aikaa. Tapaamisia on lähes joka viikko kesäkuun alkuun asti. Eli aika tosi vähän!
Siinä tilanteessa, kun sovittiin aikoja, en osannut ees ajatella että meidän terapiasuhde lähenee oikeasti loppuaan. En joko halunnut/osannut ajatella mitä siinä tilanteessa tapahtui. Mutta tänään, kun merkkasin kännykkäkalenteriin kaikki viimeiset ajat, mielen valtasi hirveä paniikki ja ahdistus. En haluu lopettaa nykyisen terapeuttini kanssa! Hyvis ei halua, minä en halua ja tappajalta en ees vaivaudu kysymään..
Nykyisen terapeutin kanssa työskentelyn loppuminen tarkoittaa sitä että vanhan tilalle tulee uusi terapeutti. Uuden terapeutin kanssa terapiasuhteen pitäisi kestää useamman vuoden, ellei sekin halua jostain syystä lopettaa mun kanssa.. Uusi terapeutti jännittää mua tosi paljon, koska uudessa terapiasuhteessa ois tarkotus alkaa käymään läpi traumoja ja niihin liittyviä asioita..
Mutta joo, uusi terapeutti tai kesäkuun oikeudenkäynti ei oo tämän hetken asioita. Niitä ei pitäisi ajatella koko ajan nyt, koska ei se auta mitään..
Pitäkää peukkuja et mun psykologi ja nykyinen terapeutti löytävät mulle kivan uuden terapeutin..!

Harmaus

Taivaalta sataa kissoja ja koiria. Se tarkoittaa onneksi sitä, että hössötys kesäloman alkamisesta on lähes loppunut. Mun päässä kesäloman alkaminen kuitenkin pyörii, eikä se ole kiva tai mukava juttu.
En saa tulevaa oikeudenkäyntiä millään pois mielestä. Jokainen vähänkään hyväksikäyttöön tai oikeudenkäyntiin liittyvä asia, sana tai tekeminen saa mut tosi ahdistuneeksi.
Mua pelottaa, koska jos elämä ennen oikeudenkäyntiä on jo nyt näin kauheeta niin mitä se tulee olemaan kun oikeudenkäyntiin lasketaan viikkoja, päiviä, tunteja... En halua verrata menneitä syksyn oikeudenkäyntejä ja tulevaa oikeudenkäyntiä, koska ne eroavat toisistaan aika paljon. En tän enempää kerro tulevasta oikeudenkäynnistä, sillä en tiedä saako siitä kertoa.

Peura kuvastaa lempeyttä ja valppautta. 

Peuran luonne on lempeä, vaikka se on aina valppaana mahdollisten vaarojen takia.

 Hyviksen mielestä mä olen peura.

sun is shining and everybody is smiling

KESÄ KESÄ KESÄLOMA

Se on nyt kaikkien huulilla..

Keväiset ja aurinkoiset säät saa ihmiset odottamaan kesälomaa kahta kauheammin.

Esimerkiksi mun koulukavereille kesäloma tarkoittaa vapautta, iloa, ystäviä ja ennen kaikkea peruskoulun päättymistä. Tytöt ostelee uusia kevätvaatteita ja esittelee niitä luokassa toisilleen. Tuntuu että kaikilla on jotain hyvää sanottavaa kesän tulemisesta. Kukaan ei valita siitepölyallergiakauden alkamisesta tai pölyävistä teistä, sillä nehän ovat kevään ja kesän ensimmäisiä merkkejä. 

Jos multa kysyttäis, ja tässä tarkoitan lähinnä pääni sisällä käytävää keskustelua, niin mä sanoisin että en odota kesälomaa innolla. Mulle kesäloman ajattelusta tulee mieleen kesäloman alussa oleva viimeinen oikeudenkäynti, eikä sen ajattelu ja pyörittely päässä tunnu mukavalta.. Tappaja tuntuu nauttivan mun kärsimisestä. 

Keväiset säät on saanu mun pään ihan sekaisin. Oon kokoajan puuhaamassa jotain ja sitten kun en jaksa enää tehdä mitään niin iskee hirveä ahdistus ja halu viillellä.. Musta tuntuu että siihen Tappaja pyrkii.. Ensin jaksan olla iloinen ja ehkä jopa liian pirteä. Pikkuhiljaa hymy katoaa kasvoilta ja keskittyminen vaikeutuu. Kun oon ihan väsynyt niin mieli valuu liian helposti omaan maailmaan, joka on täynnä takaumia ja pelkoja tulevasta. Joskus tipahdettuani omaan maailmaani tunnen tyytyväisyyden tunnetta joka ei tunnu omalta. Uskon, että tunne tyytyväisyydestä kuuluu Tappajalle, sillä se on tyytyväinen sillon kun muhun sattuu..

Lukittu ovi omaan maailmaan

"Sä et pärjää niiden ajatusten kanssa yksin"

- Terapeutti

Ovea omaan maailmaan pitäis raottaa. Joku tuttu ja turvallinen pitäisi päästää sinne. Jossain vaiheessa päässä liikkuvista asioista pitäis osata puhua, ennen kuin ajatuksista tulee liian rajuja ja mieliteoista tulee tekoja. Murskaavien ajatusten kanssa ei sais olla yksin. Pitäis osata kertoa edes jotain omasta maailmasta. Ketä siellä on.. Mitä siellä tapahtuu.. Millaisia tunteita siellä on.. 

En mä osaa kertoa..

Puhutaan tästä aiheesta joka kerta kun käyn terapeutin luona, mut pitkälle me ei ikinä päästä. Kysymykset joihin ei liity yksityiskohtien kaivelua ja selvittämistä mä vielä kestän, mutta heti kun terapeutti yrittää mennä vähän syvemmälle ja saada musta enmmän irti, ovet menee kiinni.. Jossain vaiheessa, ihan liian pian, tulee kohta kun päätän laittaa mielen portit ja suun kiinni. Se on se hetki, jolloin on tullut raja vastaan eikä pidemmälle saa mennä.

"Oma maailma on yksinäinen paikka, sinne ei päästetä muita. 
Omassa maailmassa ollaan yksin ja kärsitään yksin."

-TAPPAJA

stop

Perjantai 27.2.2015

Istun autossa äidin kanssa matkalla kaupasta kotiin ja huomaan  hymyileväni. Mietin, miksi hymyilen? Kysymyksen pohtiminen saa mieleni täyttymään ikävistä ajatuksista ja hymy katoaa kasvoiltani. Ilon ja hymyilyn tilalle tulee itseinho ja halu viillellä. Vähän vieraampana ajatuksena mielessäni pyörii myös halu oksentamisesta. Ilmeisesti kauppakeskuksessa juuri syömäni hampurilainen ei saanut tappajan hyväksyntää ja nyt hän haluaa hampurilaisen pois vatsastani.. Sinnittelen automatkan ajan ikävien ajatusten kanssa, ja kun saavumme kotiin halu oksentaa on onneksi kadonnut. Muistan, että pelkäsin pienenä oksentamista ja uskon että tappajan täytyy olla aika epätoivoinen yrittäessään saada minut oksentamaan..

Yhteistyö molempien ammattiauttajieni kanssa on pysähtynyt. Ongelma ei ole siinä että jättäisin tulematta käynnille tai olisin aina myöhässä.. Musta tuntuu et ongelma on mun pään sisällä. En osaa/halua/pysty avaamaan suutani ja sanomaan että mitä päässäni liikkuu. 

Onnistuin onneksi eilen sanomaan terapeutilleni, että en tiedä mitä uskallan kertoa omasta olosta, koska siitä kertominen saa aikaan kovan itseinhoaallon.. nimimerkillä kokemusta on..  Toivon, että pystyisin pian kertomaan jollekkin päässäni liikkuvista asioista, sillä en halua että esim. oksennusjuttu menee yhtään pidemmälle...